Olipa kerran… liveroolipeli » Tavat ja huhut

Salainen maailma ja lumoukset

Koska taruolennot elävät periaatteessa ikuisesti, ovat he yhteisesti sopineet piilottelevansa ihmisiltä. Taikavoimia ei näytetä kenellekään eikä kukaan saa tehdä itseään niin kuuluisaksi, että ihmiset tulisivat tietoiseksi heistä. Taruolennot saavat kyllä työskennellä ihmisten keskuudessa ja moni niin tekeekin, jos heillä ei ole omaisuutta kertynyt satumaasta. Moni pitää jotain liiketointa, joka tarjoaa palvelujaan sekä ihmisille että satuolennoille. Kun kuolevainen astuu satulähiöön, näyttäytyy se hänelle erilaisena. Häivutystaikojen johdosta hän ei ehkä kiinnitä huomiota varakkaisiin taloihin tai hallintorakennukseen. Oikeastaan alueesta mieleen jäävät vain sen slummius ja muutaman vierailtavat pisteet. Tämä on tarkoituksella harkittua satuolentojen toimesta, sillä he eivät ole todellisuuden näkyvän muille.

Yleensä noidat pysyttelevät enemmän erillään kuolevaisista, sillä heidän voimansa perustuu satumaasta säilyneeseen mahtiin.Taikavoimansa säilyttäneiden satuolentojen vahvin taika on lumous häivyttämisen ohella. Sen avulla jopa suurin ja rumin peikko voidaan saada näyttämään ihmiseltä. Tuon loitsun tarveaineet ovat niin kalliita, että lumouksen tekeminen maksaa ja paljon. Siksi moni satueläin tuntee katkeruutta ihmishahmoisia satuolentoja kohtaan, sillä ensin mainitut ovat täysin riippuvaisia lumouksesta. Ilman sitä he ovat tuomittuja asumaan farmilla.

Hallinto ja oikeuskäytäntö

Satuolennot valitsevat keskuudestaan pormestarin. Pitkään vallassa on ollut Vanha Kuningas Cole, jonka hallintokausi on kestänyt satoja vuosia. Viime vuosikymmeninä hän on kuitenkin ollut matkoillaan yhä enemmän ajaen satuolennot tilanteeseen, että varapormestari on käytännössä pitänyt valtaa pormestarin elkein. Vanha Kuningas Cole oli valinnut itse itselleen varapormestariksi Ichabod Cranen, joka piti ainakin huolta Satulähiön taloudesta tiukalla otteella. Kun Crane katosi kymmenen vuotta sitten, astui Lumikki hoitamaan toimia. Kun Lumikin varapormestarina olo on kestänyt jo vuosia, on alettu vaatia uusia vaaleja. Vanha Kuningas Cole halutaan vaihtaa pormestariin, joka olisi läsnä Satulähiön arjessa jatkuvien reissujen sijaan. Nyt tulossa ovat kauan odotetut vaalit, jotka ovat tuoneet paljon kuhinaa satuolentojen keskuuteen.

Käytännössä pormestari on riitatilanteissa yleensä tuomari. Hän kuuntelee osapuolia ja päättää lopulta kuinka toimitaan. Isompien rikosten ollessa kyseessä otetaan muiden satuolentojen mielipiteet huomioon. Esimerkiksi toisen satuolennon surmaaminen on jo niin suuri rikos, että tuomiosta ei enää yksin pormestari päätä. Vuosisatojen saatossa kuolemantapauksia on ollut, ja usein rangaistuksena on karkoitus satulähiöstä. Mutta julmimmissa tapauksissa voidaan ottaa käyttöön myös Toivomuskaivo, jos todetaan, että satuolento ei ole ansainnut mitään sovittelevampaa. Toivomuskaivo on pelätty ja voimallinen esine, joka sijaitsee satuolentojen hallintorakennuksen syvimmässä kellarissa. Ken satuolennoista tippuu Toivomuskaivoon, katoaa hän iäksi ja pyyhkiytyy pois kirjoistaa. Se on siis lopullinen kuolemantuomio ja siksi harvoin käytössä, sillä satuolentojen pientä lukumäärää ei tieten tahtoen haluta pienentää. Toivomuskaivo pidetään visusti piilossa, sillä vaikka se on tappava satuolennoille, täyttää se kuolevaisten toiveet.

Kun kuolemantuomiosta (eli Toivomuskaivoon tiputtamisesta) päätetään, valitaan arvalla sattumanvaraisesti viisi tuomaria, jotka päättävät rikollisen kohtalosta. Toivomuskaivon lähelle hallintorakennuksen kellariin kokoontuu tällöin hyvin paljon satuolentoja, sillä kaikki saavat tulla kuuntelemaan tuomiota ja katsomaan sen täytäntöönpanoa. Näin tehtiin viimeksi, kun Herttakuningatar tuomittiin Pienen Punaisen Kanan taposta karkotukseen satulähiöstä. Tällöin tuomareiksi valittiin arvalla Siniparta, Prinssi Uljas, Irvikissa, Aasi ja Sisar Ponteva. Näistä kaksi, Aasi ja Sisar Ponteva äänestivät kaivoon heittämisen puolesta, kun taas Siniparta, Prinssi Uljas ja Irvikissa äänestivät satulähiöstä karkottamisen puolesta. Herttakuningattaren tuomio pantiin heti täytäntöön ja hänet karkotettiin satulähiöstä, paitsi äänestystilanteessa, jossa uusi pormestari valittaisiin.

Vain kaksi kertaa Satulähiön historiassa on Toivomuskaivoon heitetty satuolento ilman oikeudenkäyntiä. Nämä ovat ilmeisesti olleet riittävän varoittavia esimerkkejä, että kukaan ei ole halunnut tehdä vastaavaa murhasarjaa heidän jälkeensä. Nämä satuolennot ovat olleet Viiltäjä-Jack 1800-luvulla ja Bloody Mary 1900-luvulla. Kumpikaan ei toteuttanut satuolentojen ehdotonta sääntöä pysyä salassa. Viiltäjä-Jack ei edes asunut Satulähiössä, mutta tuli tekojensa seurauksena tunnetuksi Turun satuolennoille, kun alkoi teurastamaan prostituoituja Lontoossa. Hänet kuningas Cole pysäytti väkivalloin ja kuljetti Satulähiöön. Jotta Viiltäjä-Jackin teot eivät enää vaarantaisi satuolentoja, heitettiin hänet Toivomuskaivoon, sillä useamman ihmisen surmaaminen oli vakava rikos.

Bloody Mary kulki ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa, jopa myös Suomessa ja Satulähiössä. Hän ei myöskään välittänyt säännöistä, vaan teki todeksi tarinaa surmaten lapsia ja nuoria (jotka vielä uskovat satuihin aikuisia enemmän). Häntä koitettiin varoittaa, mutta Bloody Mary ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, joten tässäkin tapauksessa silloinen pormestari Cole metsästi hänet käsiinsä ja pakotti mukanaan Satulähiöön. Koska Bloody Mary ei ollut totellut neuvoja, vaan jatkanut ihmisten murhaamista, heitettiin hänet Toivomuskaivoon ilman oikeudenkäyntiä.

Satulähiössä toimii myös seriffi, jonka tehtävänä on turvata satuolentoja. Hänet valitsee pormestari, eikä häntä valita vaaleilla. Seriffin tehtävänä on pitää yllä rauhaa ja järjestystä, tutkia ja myös ennaltaehkäistä rikoksia ja huolehtia, että kaikki satuolennot seuraavat lakia olla paljastumatta ihmisille. Seriffi toimii pormestarin ja varapormestarin käskyvallan alla. Hänen tehtävänsä on myös huolehtia, että kaikki satuolennot saavat lain edessä oikeudenmukaisen kohtelun. Jos seriffi ehtii, häntä voi myös palkata yksityisetsiväksi, mutta tähän tehtävään hänet palkannut satuolento on velvollinen korvaamaan kulut omasta pussistaan.

Satuolennot ovat äärimmäisen tarkkoja siitä, että he eivät paljastu ihmisille. Siksi heillä on myös ankarat rangaistukset niille, jotka tekevät itsensä tiettäväksi kuolevaisille. Jos joku ihminen näkee heidät, menee ihmisten muistin poistamiseen valtavasti taikavoimaa 13. kerroksen noidilta. Siksi satuolento, joka paljastaa itsensä tai muut satuolennot kuolevaisille, laitetaan rangaistukseksi farmille 20. vuodeksi. Tuona aikana hän ei saa poistua farmilta ja hänet on pakotettu tekemään pakkotyötä tai vaihtoehtoisesti istumaan kaltereiden takana.

Valuutta

Satuolennot pitivät pitkään kiinni tavasta maksaa kaiken puhtaalla kullalla, hopealla ja jalokivillä. Kun ihmisten maailma muuttui ja kullasta tuli aiempaa harvinaisempaa, jouduttiin käytäntöjä uusimaan. Vaikka ihmiset käyttävät nykyään jo setelirahoja sekä muovisia kortteja, joilla maksu siirtyy näkymättömästi, ovat satuolennot vielä vanhoillisia tavoissaan. Kultalanttien sijaan satuolennot ovat tehneet myönnytyksen nykyajalle ja käyttävät keskinäisessä omaisuuden siirrossaan shekkejä, koska moni on sentään avannut itselleen pankkitilin. Tämä tapa oudoksuttaa vielä monia, mutta sen aktiiviset puolestapuhujat, kuten Jörö, ovat saaneet satuolennot hyväksymään tämän varteenotettavan uudistuksen.

Farmin asukkaista harva on edes nähnyt shekkejä saati tarvinnut niitä. Farmilla yleisempää onkin toimia vahdannaistalouden perustein, jolloin tarve määrittää tavaroiden ja tuotteiden arvoa. Tähän talousmuotoon ovat useimmat Farmin asukkaat tyytyväisiä.

Satulähiösanomat

Satulähiön pitkäaikainen toimittaja Mina on julkaissut Satulähiösanomia jo monen sadan vuoden ajan. Sanomissa käsitellään satuolentoja koskettavia tärkeitä asioita ja sen levikki kattaa sekä Farmin että Satulähiön asukkaat. Viime vuosikymmeninä on lehti päätetty julkaista verkossa, sillä satunnaisesti hylättyjä sanomalehtiä on päätynyt ihmisten käsiin. Lehden numeroita pääset lukemaan lähempänä peliä.

Peliä ennen julkaistaan viisi viimeisintä numeroa Satulähiösanomista. 1/2016 sijoittuu aikaan noin kaksi kuukautta ennen pelipäivää ja lehden 2/2016 tapahtumat sijoittuvat noin 1,5 kk ennen Muistelemispäivää. 1/2017 numeron uutiset ovat tapahtuneet noin kuukausi ennen Muistelemispäivää. Satulähiösanomat 2/2017 on julkaistu n. 2,5 viikkoa ennen Muistelemispäivää. Lue kaikki sanomat osoitteessa http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/.

Suorat linkit kaikkiin lehtiin:

1/2016: http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/1.html
2/2016: http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/2.html
1/2017: http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/3.html
2/2017: http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/4.html
3/2017: http://fables.vohvelinritarikunta.org/ss-lehti/5.html